Eilen hän poltti Keatsia, tänään Shakespearea. Huomenna kenties Elliotia.
Guy Montag on tulevaisuuden palomies, jonka työ ei suinkaan ole tulipalojen sammuttaminen vaan niiden sytyttäminen. Hänen ja muiden Salamantereiden tehtävä on polttaa kaikki kirjat, jotka vain saavat käsiinsä. Montag on tyytyväinen itseensä ja työhönsä, vaimoonsa, joka tuijottaa olohuoneen ruutuja ja maailmansa ylipäätänsä, kunnes alkaa puhua naapurin erikoisen tytön, Clarissen kanssa. Clarisse saa Montagin kyseenalaistamaan elämäänsä ja maailmaansa ympärillä ja juuri kun hän olisi tarvinnut häntä, tyttö katoaa.
Mildred, Montagin vaimo, sanoi hänen joutuneen onnettomuuteen. Samoihin aikoihin Montag joutuu vaikean paikan eteen Salamantereissa: hän todistaa naisen polttavan itsensä, rakastamiensa kirjojen kanssa. Montag kokee hermoromahduksen ja alkaa kyseenalaistamaan kaiken: miksi hän polttaa kirjoja, miksi hän ei saa ajatella, rakastaako hänen vaimonsa häntä tai hän vaimoaan?
Montag kaivaa vuosien aikana piilottamansa kirjat ja alkaa ahmia niiden sisältöä, käsissään kenties maailman viimeinen Raamattu.
Fahrenheit 451 on samanlainen scifi ja dytopia klassikko kuin Orwellin 1980: ennustaa tulevaisuutta, joka ei ehkä olekaan enää kovinkaan kaukana. Jo nyt meillä on kirjaakin ohuempia televisioruutuja, handsfree -laitteita ja muuta korkealle kehittynyttä teknologiaa. Kauanko menee, ennen kuin meiltä kielletään ajattelu ja istutetaan zombin lailla tv-seinien eteen, joista jokaista liikettämme voi valvoa?
