Häräntappoase by Anna-Leena Härkönen

Luultavasti jokainen, ainakin 80- ja 90-luvuilla syntynyt nuori ja aikuinen tietävät kyseisen kirjan. Se on jo pitkään ollut nuorten suosikki ja nyt minäkin innostuin lukemaan sen.
Kyseessä on Anna-Leena Härkösen esikoisteos, joka julkaistiin jo ensimmäisen kerran 1984.

Kirjan päähenkilö on Alpo "Allu" Korva, joka pakotettuna joutuu lähtemään kokonaiseksi kuukaudeksi kesälomalla maalle auttamaan maataloustöissä äitinsä sukulaisia.

Allu on juuri peruskoulunsa suorittanut poika, jonka piti viettää ihanainen heinäkuu
kaverinsa Taalan kanssa Tukholmassa Taalan serkkujen pizzeriassa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti ja äiti määräsi hänet Torvenkylään maataloustöihin. Mikään ei voisi murrosiässä olevaa Allua vähempää kiinnostaa kuin heinänleikkuu jossain kaukana sivistyksestä.
Torvenkylässä häntä odottaa serkkupoika Pasi Rutanen ja muu Takkisen porukka.
Elämä maalla on hyvin erilaista kuin kotona Vaasassa, jossa tupakkaa voi polttaa suhtkot avoimesti, ei tarvitse välittää juoruakoista.
Tupakanostoreissulla Allu tapaa mustahiuksisen, nököhampaisen ja rimppakinttuisen Kertun, johon ihastuu heti ensitapaamisella. Kerttu ei ole kuin muut tytöt. Ajan kuluessa he alkavat viettää vielä enemmän aikaa piilossa Kertun äiti Annin valvovalta silmältä.
Allu ja Kerttu kokevat läheisyyttä, jollaista eivät ennen ole saaneet kokea. Ensikertoja ja hölmöilyä.
Tulee kuitenkin aika kun Allun on palattava Vaasaan ja nuorten tiet eroavat.

Arvostelu osuudet on aina vaikeita. Varsinkin tällä kertaa :D

Allu on siis aika tyypillinen murrosikäinen poika. Hänestä saa kapinallisen kuvan jo kirjan alussa, mutta tulee lisää syvyyttä kirjan edetessä. Vähän monimutkainen hahmo.
Kerttu taas on vähän kummallinen tapaus; kun muilla on haaveena ulkomaat ja oma yritys, tahtoo hän olla "Viimeinen Viihdyttäjä". Kertusta ei oikein saa selkeää kuvaa koko kirjan aikana. Tulee vain mieleen sekopäinen maalaistyttö, joka lapsena näki pulskia pikku ukkoja leijailemassa ympärillään.
Paikoin vähän sekavaa, mutta ottaen huomioon että Härkönen  kirjoitti tämän 17 vuotiaana, on suoritus hyvä.

En ihan suosittele perheen pienimmille, suunnilleen 14 vuotiaista ylöspäin. Teksti on aika siivoa suurimman osan aikaa, joitain kohtauksia kuitenkin on mitä ei ehkä nuorempien kannata lukea (tai sitten olen vain vanhan aikainen...). Sukupuolesta riippumatta sopiva kaikille.

Noidan loitsu by Cliff McNish

Noidan loitsu on ehkä vähän nuoremmille tarkoitettu, noin 12 ikävuoden kieppeillä oleville lapsille ja nuorille.
Noidan loitsu on McNishin esikoisteos ja trilogian ensimmäinen osa.

Rachel ja hänen pikku veljensä Eric, temmataan yhtenä päivänä heidän kellaristaan "mustan aukon" läpi maailmaan, joka on aivan lumen peitossa, Ithreaan.
Ithreassa he tapaavat noita Dragwenan, kylmän ja epäilyttävän, mutta jota he eivät pysty vastustamaan. Dragwena vie heidät torniinsa ja seuraavana päivänä Rachel huomaa heräävänsä ilman veljeään, mutta vierellään pieni ja vanha ihmistämuistuttava otus, Morpeth. Morpeth on hänelle ystävällinen ja näyttää kuinka taikoa aamuapalan eteensä, kotkan, jolla lentää vuorten yli tai kuinka muuttaa huoneen sisustus mieleisekseen.
Kaikki ei kuitenkaan ole kunnossa, missään ei näy lapsia tai aikuisia, ei sen kummemmin eläimiä. Vain lumista maata, metsää, vuoria ja torni, jossa noita asustaa.
Rachel joutuu kohtaamaan noidan, joka laittaa hänet testiin. Rachel selviytyy siitä liian hyvin ja noita on aikeissa muuttaa hänet pahaksi noidaksi, joka hallitsisi muinaisen velhon luomaa vankilaa, Ithreaa.
Rachelin ja Ericin pelastaa Ithrean vastarinta, johon myös Morpeth kuuluu, Sarrenit.

Näin Rachel joutuu voimillaan taistelemaan Dragwenaa vastaan, jonka muinainen velho sulki Ithreaan tämän tekojen vuoksi. Vuosia noita on etsinyt lasta, jolla olisi tarpeeksi vahvat voimat hänen vapauttamisekseen. Rachel on runoissa mainittu lapsi, joka voi joko pelastaa sarrenit ja Ithrean tuodut lapset ja otukset tai tuhota sen kaiken.
Tarinan myötä paljastuu, ettei Erickään ole aivan tavallinen lapsi.

Tarina oli ihan hyvä, ehkä vain vähän nuoremmille kuin minä, tarkoitettu. Noidan loitsu on yksityiskohtainen, tarpeeksi yksinkertaisena pidetty tarina, joka pisteytyksellä 4-10 olisi 7½.
Jos pidit Narniasta, pidät tästäkin.



Shizukon tytär by Kyoko Mori

Törmäsin tähän kirjaan kirjaston poistomyynnissä, mistä löytää aika usein aarteita.
Shizukon tytär on kasvukertomus Yuki nimisestä tytöstä, joka hyvin nuorena menettää äitinsä ja joutuu elämään isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa.

Shizuko on perheestään huolehtiva ja erityisesti tytärtään Yukia rakastava äiti, joka tapasi aviomiehensä ja Yukin isän sairaalassa työskennellessään hoitajana. Melkein jo kirjan alussa Shizuko tekee itsemurhan ja tulee tyttärensä Yukin löytämäksi.
Yuki muuttuu iloisesta ja hyväntuulisesta juoksijan alusta hiljaiseksi ja pidättyväiseksi tytöksi, joka ei enää usko rakkauteen.
Jonkin aikaa Yuki viettää aikaansa tätinsä Ayan (äidin puolelta) luonna, jossa asiat tuntuvat helpommilta.

Vuosi sen jälkeen kun hänen äitinsä on haudattu, hänen isänsä menee uusiin naimisiin sihteerinsä kanssa, jonka kanssa oli jo ollut kauan ennen Shizukon kuolemaa. Yukin ja hänen äitipuolensa kanssa asiat eivät suju alkuunkaan; äitipuoli ei mainitse halaistua sanaakaan Shizukosta ja mielellään heittäisi kaiken tämän jäämistöön roskiin. Hän ei välitä Yukista, jota kaikki sanovat älykkääksi, mutta äitipuoli pitää lähinnä omituisena ja suunnitelmia hautovana teininä.
Isästä ei ole puolustamaan tytärtään vaan mukailee vaimonsa käskyjä ja toiveita.

Yukin päivät sujuvat koulunkäynnissä ja harjoituksissa. Kaiken muun ajan hän viettää huoneessaan muistellen edesmennyttä äitiään.
Juokseminen ja yleisurheilu, jossa Yuki on hyvin menestyvä tuo hänen elämäänsä jonkinlaista lohtua.
Heti lukion jälkeen Yuki menee yliopistoon Nagasakiin, mahdollisimman kauas kotoa. Siellä häneen valaa uskoa koulukaveri Isamu, josta tulee Yukille enemmän kuin ystävä.

Kirjassa käydään läpi seitsemän vuotta Yukin elämästä 1969 vuodesta 1976 vuoteen ja seurataan myös kaikkia muita keskeisiä hahmoja, kuten isoäiti Masaa ja isoisä Takeota.
Shizukon tytär on todella todenmukainen kasvutarina ja se kuvastaa hyvin japanilaista kansanluonnetta, johon kuuluu tietynlainen jurous, vanhempien kunnioittaminen, pidättyväisyys ja massaan sulautuvaisuus.

Jossain määrin me suomalaiset voimme samaistua japanilaiseen yhteiskuntaan ja sen luonteeseen, siksi tämä kirja on suomalaiselle oivaa lukemista.
Kirja on ajaton, kaiken ikäisille sopiva kertomus. Teksti on sujuvaa ja kaunista, se kuvaa aina kertojansa tarinaa ja tunteita hyvin.

Plussaa kirja saa selityksistä lopussa, joissa selitetään esim. japanilainen kouluvuosi