Edelleen Alice by Lisa Genova

"Alice hyvä,
kirjoitit tämän kirjeen itsellesi, kun olit vielä täysin järjissäsi. Jos luet tätä etkä pysty vastaamaan yhteen tai useampaan seuraavista kysymyksistä, et ole enää täysin järjissäsi:

Mikä kuukausi on nyt?
Missä asut?
Missä työpaikkasi on?
Mikä on Annan syntymäpäivä?
Miten monta lasta sinulla on?"

Alice Howland luki Perhoseksi nimetyn tiedoston aina vain uudestaan, kykenemättä vastaamaan yhteenkään kysymykseen. Hänellä on varhaisiän Alzheimerin tauti, sairaus, joka rappeuttaa hänen mielensä ja vie muistonsa kunnes mitään ei ole enää jäljellä.

Alice opetti pitkiä päiviä Harvardin yliopistossa, kirjoitti artikkeleita ja luennoi pitkin maailmaa lingvistiikasta. Hän oli työtovereidensa ja oppilaidensa arvostama, kolmen lapsen äiti ja aviovaimo biologi-tiedemies miehelleen Johnille.
John oli se, jonka lasit olivat aina hukassa, Alice se joka löysi ne. Ensin hän unohti yksinkertaisia sanoja, aikoja ja paikkoja. Sitten paikat alkoivat näyttää vierailta. Alice hakeutuu lääkäriin, mutta saa tuomiokseen jotain aivan muuta kuin vaihdevuodet: Alzheimer.
Edelleen Alice käy läpi kaksi vuotta Alicen elämästä, kuinka sairaus rappeuttaa hänen ennen niin terävän mielensä siihen pisteeseen, että hän näkee peilissä vanhan ja ruman naisen, miten hän pikku hiljaa menettää eiliset ja huomiset eikä voi elää kuin tätä päivää.

Edelleen Alicesta kohistiin paljon kuin siihen perustuva elokuva Still Alice saapui teattereihin 2014 ja kahmi valtavan määrän palkintoja Julianne Mooren näyttelijän suorituksina Alicena. Kaunis kansi perhosesta saa sinut tarttumaan kirjaan ja soljuva, yksinkertainen ja mukaansatempaava teksti lukemaan. Rakastin kirjassa sitä, miten se ei ole suruvalitus Alzheimerin taudista tai urhoollinen sankaritarina. Se vain on tarina naisesta ja hänen elämästään, rehellisesti ja aidosti.

Farenheit 451 by Ray Bradbury

Eilen hän poltti Keatsia, tänään Shakespearea. Huomenna kenties Elliotia.
Guy Montag on tulevaisuuden palomies, jonka työ ei suinkaan ole tulipalojen sammuttaminen vaan niiden sytyttäminen. Hänen ja muiden Salamantereiden tehtävä on polttaa kaikki kirjat, jotka vain saavat käsiinsä. Montag on tyytyväinen itseensä ja työhönsä, vaimoonsa, joka tuijottaa olohuoneen ruutuja ja maailmansa ylipäätänsä, kunnes alkaa puhua naapurin erikoisen tytön, Clarissen kanssa. Clarisse saa Montagin kyseenalaistamaan elämäänsä ja maailmaansa ympärillä ja juuri kun hän olisi tarvinnut häntä, tyttö katoaa.
Mildred, Montagin vaimo, sanoi hänen joutuneen onnettomuuteen. Samoihin aikoihin Montag joutuu vaikean paikan eteen Salamantereissa: hän todistaa naisen polttavan itsensä, rakastamiensa kirjojen kanssa. Montag kokee hermoromahduksen ja alkaa kyseenalaistamaan kaiken: miksi hän polttaa kirjoja, miksi hän ei saa ajatella, rakastaako hänen vaimonsa häntä tai hän vaimoaan?
Montag kaivaa vuosien aikana piilottamansa kirjat ja alkaa ahmia niiden sisältöä, käsissään kenties maailman viimeinen Raamattu.

Fahrenheit 451 on samanlainen scifi ja dytopia klassikko kuin Orwellin 1980: ennustaa tulevaisuutta, joka ei ehkä olekaan enää kovinkaan kaukana. Jo nyt meillä on kirjaakin ohuempia televisioruutuja, handsfree -laitteita ja muuta korkealle kehittynyttä teknologiaa. Kauanko menee, ennen kuin meiltä kielletään ajattelu ja istutetaan zombin lailla tv-seinien eteen, joista jokaista liikettämme voi valvoa?

Varasto by Arto Salminen

Okei, tämä on kieltämättä häröin ja erikoisin kirja, jonka olen vähään aikaan lukenut. Tässä 1998 vuonna julkaistussa teoksessa päähenkilönä on maalikaupan varastomies Rousku ja hänen toistaan erikoisemmat työtoverinsa.
VAROITUS! Kielen käyttö raakaa, herkkäsilmäiset sulkekaa silmänne.

Rousku syö seisaaltaan ja kusee istualteen, sellainen mies hän on.
Hän ja Raninen työskentelevät päivät maalikaupan varastomiehinä, heittävät tikkaa ja puhkovat maalipurkkeja ja kettuilevat asiakkaille, että pomolle. Kahvitauoilla Rousku härnää maalimyyjä Karitaa ja viikonloppuisin sitten panee häntä. Hän myös myy vanhalle kommunistille rakennustarvikkeita tiskin alta.

Kaikki menee ihan joutuisasti kunnes Karita tulee raskaaksi ja pomo huomaa hävikin varastossa. Rousku on nyt kusessa: lapsi on tuloillaan eikä hänellä ole varaa menettää työpaikkaansa.
Epäilysten kohdistuessa Rouskun työkaveriin, Raniseen hänellä ei ole mitään aikomuksia oikaista näitä epäilyksiä. Raninen, joka on Rouskun tavoin laiska ja saamaton työntekijä, saa potkut ja joutuu oitis mieron tielle.
Rousku jatkaa niin kuin ennenkin.

Varasto on lyhykäisyydessään mustaa huumoria pursuileva kirja, joka on täysin lakaissut kaiken hienotunteisuuden sängyn alle. Kirja sijoittuu 90-luvun lama-aikaan, joten kirjaa voi pitää hyvinkin ajankohtaisena vaikka sen ilmestymisestä on jo 17 vuotta. 
Hahmot ovat hullunkurisia, varsinkin kommunisti Jylhäkorpi, joka paasaa työväenluokan aatteista, samalla istuen Alvar Aallon Pallotuolissa design asunnossaan.
Kirjasta on tehty myös elokuva, joka on siistitty versio kirjasta.

Ps. Anteeksi, että kesti julkaista tämä :) Kesätyöt ovat vähän veroittaneet aikaani.

Tie (The Road) by Cormac McCarthy

Nälkiintyneinä, sairaina ja uuvuksissa mies ja poika taivaltavat läpi USA:ta päästäkseen etelään, jossa asiat saattaisivat olla paremmin, läpi epätoivoisten murhamiesten ja kerjäläisten.
Tie on todella synkeä tulevaisuuden kuva maailmasta, jossa ihmiset vaeltavat ympäriinsä paremman toivossa, vain vaistojensa varassa.

Maailma on vain varjo entisestään; tuhka peittää maan, ihmiset ovat petoja, jotka tekevät mitä vaan selvitäkseen ja vain vahvimmat selviävät. Kaiken tämän keskellä kulkevat mies ja poika, kohteenaan etelärannikko. Kaikkialla on hiljaista, mutta raadollista.
Ostoskärryt seuranaan he elävät sillä mitä jo valmiiksi ryövätyistä rakennuksista löytävät, pistooli suojanaan. Miehen sairaus pahenee aina vain, mutta hän ei halua jättää pientä, lapsenomaista poikaa yksinään. Mies tietää kuinka paha maailma on ja yrittää säilyttää poikansa viattomuuden ja uskon ihmisten hyvyyteen.

Minusta aika jännää oli se, että hahmoilla ei ollut nimiä. Mies on Mies ja poika on Poika. Se on ihan kelpo ratkaisu kun miettii kirjan yllä leijailevaa alati pahaenteistä ja "mystistä" fiilistä.
McCarthy osaa rakentaa jännitystä todella vähäeleisellä tyylillä (siksi tämä olikin erään kirjoitusoppaan esimerkki tekstinä), jota en ole monessa kirjassa kohdannut.
Vaikka kirjassa kuvataankin pahaa maailmaa, jossa kehenkään ei voi enää luottaa ja jokainen ihminen on potentiaalinen murhaaja ja kannibaali, Tie ei kuitenkaan ole ylivoimaisen raskasta luettavaa vaan tempaisee mukaansa. Se voi kuitenkin olla äärimmäisen raaka ja siinä on kohtia, jotka saavat sinut sulkemaan silmäsi ja lopettamaan lukemisen hetkeksi. Tämän takia en suosittele kirjaa alle 15-vuotiaille, mutta dystopian ystäville, jotka haluavat vähän karumpaa tekstiä kuin Nälkäpelit.

Tiestä (The Road) on tehty vuonna 2008 saman niminen elokuva, jota tähditää Viggo Mortensen (Miehenä) ja Kodi Smit-McPhee (Poikana).

in english:
Starved, sick and exhausted Man and Boy travels across the USA, heading to south, where things might be a little bit better, trying to avoid desperate murderers and beggers.
The Road's future world is very dark where people just wander around, following only their instincts.
World is just a plain shadow its former shelf; ash covers the earth and humans are beasts who will do anything to survive -even eat humans to fullfil their stomachs. Mist of all this, Man and Boy travels toward South coast. Everywhere is silent but unscrupulous.
With pistol and shopping cart full of stuff they have found already emptied houses Man tries to protect Boy -and his innocence and belief to man kind.

I found it exciting that there were no names, and mystic, slowly building tension in every step of story. Even thou Road describes the world in it's uttmost end, where no one can be trusted and every human being is potential cannibal or murderer, The Road is not absolutely hard to read. It pulls you with it and you can't stop reading.
Still, there are some parts that make you close your eyes (btw, don't read this late at night). I suggest that children under 15 should not read this, but if The hunger games is too sissy for you, read this. No romance, just surviving.

Tarkoitettu (Matched) by Ally Condie

Cassia on 17-vuotias tyttö, jonka elämä on kaikin puolin säänneltyä. Yhteiskunta päättää kuinka paljon ruokaa he syövät, unen ja liikunnan määrän ja jopa tulevan puolison. Kukaan ei kyseenalaista Yhteiskuntaa, sehän ajattelee vain heidän parastaan, eikös?

Iso päivä koettaa Cassialle: hänen parijuhlansa. Siellä kaikki ovat pukeutuneet kauniisiin pukuihin ja mekkoihin ja he saavat syödä mitä maukkainta ruokaa, jota normaalisti ei ole saatavilla. Lisäksi, he saavat tietää elämänkumppaninsa nimen.
Parijuhlan jälkeen he saavat datasirun, jolla on kaikki tarvittava tieto heidän kumppanistaan. Cassia tietää jo kaiken Xanderista, kumppanistaan, jonka on jo tuntenut koko ikänsä. Datasirulla ei kuitenkaan ole Xanderin tietoja vaan Kyn; naapurustossa asuvan Poikkeavan tiedot. Ky on poikkeava, hänen ei pitäisi olla Cassian tai kenenkään muunkaan datasirulla.
Viranomaiset väittävät sitä virheeksi  mutta siemen on jo kylvetty. Viranomaiset eivät tee virheitä. Salaisuus salatusta, isoisän antamasta runosta ja isän hukkaamasta näytteestä painavat Cassiaa, vielä enemmän kun Ky ilmestyy samaan vapaa-ajan toimintaan kuin Cassia ja alkaa opettamaan hänelle vanhoja kirjaimia ja kertomaan salattua tarinaansa.
Onko Yhteiskunta todella niin virheetön kuin se väittää? Ajatteleeko se todella vain heidän parastaan? Cassia alkaa kyseenalaistamaan kaiken.

Tarkoitettu on aika hyvä Utopistisesta maailmasta kertova fantasia tarina, jossa on oikean verran kaikkea. Se on käänteinen Nälkäpelin maailmasta, jonka henkilöhahmot kuitenkin muistuttavat toisiaan.
Utopisesta maailmasta ei juuri tehdä kirjoja; ehkä koska se on haastavampaa. On helpompi kuvitella maailma, jossa kaikki menee päin mäntyä kuin täydellinen maailma, jossa kaikki on hyvin.
Cassiasta on tehty juuri sopivan naïvi hahmo, Xanderista Peetamainen kiltti ja anteeksiantava hahmo ja Kysta salaperäinen muukalainen, joka vetää puoleensa.
Tarkoitettu on hyvin soljuva ja helposti luettava vaikka välillä liiankin lapsellinen. Se on kuitenkin hyvin kirjoitettu ja lukemisen arvoinen kokemus fantasian ja kevyen sci-fin ystäville.

in english:
Cassia is 17-year old girl whose life is restricted in every possible way. Society decides the amount of food they eat, how much they can do sports and even their future partners. Nobody doubts Society, they only wants what is best for them, right?
Cassia's big day arrives: her matching party where she and everyone else who are same age as she, can dress beautifully, eat extraordinary and delicious food and know their life partners name.
After the matching party, they recieve datachip that has everything they need to know about their partner. Cassia already knows everything about Xander, her partner who she has known a long time. But when she opens a data chip, there's not Xanders info, there's Ky's, boy's who is deviant and should not be in it. Officials claim it as a mistake´but Cassia have already started to doubt everything.
Secret of granpa's secret poem, lost dna sample and Ky's appearance and old letters are weighting Cassia down. Is Society really so flawless as it claims to be? Does it really think their best?

Matched is good Utopian YA book that has little bit everything in it. Only thing that bothers me is that characters simialirity to Hunger Games characters. Matched is flowing and easy to read although sometimes little bit too childish.

Four: A Divergent Collection by Veronica Roth

Myönnetään, ihastuin Fouriin heti kun hän tuli kirjoissa esille ja varsinkin valkokankaan Theo Jamesiin. Kun kuulin, Four: A Divergent Collectionista, johon on kerätty muutamia kohtia tarinasta Fourin näkökulmasta, en voinut olla lukematta sitä.
Tarinoita on neljä, joista kolme kertoo ajasta ennen Trisiä ja yksi ajasta Trisin kanssa. Lisäksi kirjassa on muutama kohtaus virallisesta Outolintu -sarjasta, Fourin näkökulmasta.
Tässä on tiivistetysti mitä tarinoissa tapahtuu.

Four, entiseltä nimeltään Tobias Eaton, oli Vaatimattomissa hirmuisänsä vallan alla ja odotti vain hetkeä kun pääsisi pois. Kun viimein tuli hetki valita; jäädäkö Vaatimattomiin isänsä lähettyville vai vaihtaa osastoa eikä enää ikinä nähdä isäänsä, päätös ei ollut helppo. Hän ei lokeroitunut selvästi mihinkään osastoon, ei halunnut mustavalkoisesti olla vain yhtä.
Seistessään valintaseremoniassa kaikkien edessä, hän kuuli sihahduksen, kun veritippa tippui kuumille kiville: hän oli valinnut Uskaliaat.

Uskaliaiden jäseneksi tuleminen ei ollut helppoa; heitä puskettiin aivan sietorajojensa rajoille asti. Asiaa ei helpoittanut Terävistä vaihtanut Eric, joka näyttää edelleen olevan hyvin paljon sidoksissa vanhaan osastoonsa. Hän oli laihin ja lihaksettomin- hänen täytyi kulkea kauemmaksi kuin sietorajojensa rajoille, yrittää enemmän ja taistella kovemmin kuin kukaan muu. Pikku hiljaa hän kuitenkin sai ystäviä ja tunsi kuuluvansa Uskaliaisiin -enemmän ainakin kuin Vaatimattomiin.

Simulaatiotestien alkaessa Four on vaihtarilryhmänsä ykkönen. Hän ei ole enää se hintelä ja varautunut poika, joka kärsi isänsä aiheuttamista arvista. Nyt hän joutuu kuitenkin kohtaamaan ne uudestaan ja uudestaan. Kauhusta kankeana ja huutaen, aina vain uudestaan, hän selvisi niistä. Aina neljä. Aina neljä pelkoa. Tämä oli hetki jolloin Tobias Eatonista -Vaatimattomasta tönköstä- tuli Four -Uskalias, luokkansa ykkönen. 
Jotain oli kuitenkin vialla, niin kuin hänen soveltuvuustestissään. Hän ei menetä järkeään pelolle simulaatiossa vaan luo itselleen pakokeinon; oveen kahvan, ikkunan seinään. Hän voi luottaa vain ohjaajaansa, joka sanoo hänen olevan Divergentti. Pian hänen ohjaajansa, Amar, löytyy kuolleena, eikä Four voi olla epäilemättä Ericiä.
Four selviää ryhmänsä ykkösenä ja osallistuu vastahakoisesti johtajakoulutukseen. Ei mene kauaakaan kun hän saa mystisen viestin äidiltään, Evelyniltä, jonka on luullut olevan kuollut jo vuosia. Hän paljastaa asioita, jotka saavat Fourin epäilemään kaikkea; Uskaliaita, Teräviä ja suuntaa, johon he ovat kulkemassa. Pian hän tajuaa, että häntä koulutetaan vain nappulaksi suurempaan peliin. Hänen on tehtävä valinta.

Viimeinen tarina, The Traitor, sijoittuu kahden vuoden päähän ja alkaa Vierailupäivästä. Four on jo muutaman vuoden ajan tarkkaillut Maxia, Uskaliaiden johtajaa, ja Jeanine Matthewsia, Terävien ovelaa johtajaa. He suunnittelevat jotakin, eikä se suinkaan ole mitään hyvää.
Uusien Uskaliaiden koulutus on muuttunut aina vain raaemmaksi ja kilpailuhenkisemmäksi. Fourin täytyy kouluttaa kokelaitaan kovemmin kuin koskaan, koska jos he eivät selviä intiaatiosta, he päätyvät osattomiksi. Samaan aikaan ensimmäinen hyppääjä, ryhmänsä altavastaava tyttö, Tris Vaatimattomista kiinnittää hänen huomionsa. Hänessä on epätavallista kauneutta, hän ei kohtele Fouria erilailla ja pian he ovat jo paljon enemmän kuin ohjaaja ja oppilas.

Four: A Divergent Collection ei toistaiseksi saa kuin englanniksi ja epäilen, että sitä ei koskaan tulla suomentamaan. Jos Outolintu -sarjan dramaattinen päätös sai sinut itkemään ja potemaan tyhjän-sielun-syndroomaa, lue tämä lohdutukseksi. Niin minä tein.

Ps. Four: A Divergent Collectionista on tarjolla ainakin kolmella eri kannella, itse pidän yllä olevasta ;). Mm. cdon.com :sta voi ostaa kirjan 11,95 tällä kannella. Saa myös ainakin Stockmannin akateemisista ja joistain Suuren suomalaisen kirjakaupoista.


in english:
I admit -I falled in love to Four -from the very begining- when he appeared in the books and of course, to Theo James too. When I heard Four:A Divergent Collection, which includes stories from Four's point of view, I just had to read it.
There are four stories and few scenes from offical Divergent serie, from Four point of view.
Here is shortly what the stories are about:

Four, whose former name is Tobias Eaton, is under his monstrous father in Abnegation and just wait for the moment he can get away. When the moment came; to stay in Abnegation close to his father or change the faction and never see him again, the choice isn't easy. He don't clearly belong to one faction, didn't want to think himself so black-and-white way, to be only one. When he is standing before everyone, he hear a hish when his blood dropped to hot coles: he had chosen Dauntless.
Becoming a member of Dauntless's isn't easy; they are pushed to their limits. Eric, Erudite transfer who seems very close to his former faction, don't make things easier either. Four is skinniest of them all -he must try more than everyone else and fight harder than others. Little by little he gains friends and finally feels he belongs to Dauntless -more than in Abnegation anyway.

When simulations begins Four is no longer the weakest in his class. He's no longer that weak, wounded and reserved boy. Now he has to face his worst fears. Stiff from fear and screaming he face them over and over again, all four of them. Always four fears. This is the moment when Tobias Eaton -A stiff- becomes Four, a Dauntless.
But there is something wrong in his simulation test. He don't lose himself - he creates a way out: handle to a door, window to wall. Soon he realizes he can only trust to his mentor, Amar, who say what he is: a Divergent. Soon Amar dies in a pecculiar circumstances and Four's doubts direct to Eric. Four makes through intiation as a number one of his class and resistantly take part in leadership program. Suddenly he recieve a mysterious message from Evelyn, his mother who should be dead. She reveals things that make Four doubt everything. He realize he is only trained to be a piece of bigger, dangerous game.

Last story, The traitor, is two years after last story. Four -who chosed job as a trainer, not a leader- has observed Max -Dauntless leader- and Jeanine Matthews - Erudite leader- for few years. They are planning something horrible.
Training for new Dauntless's is more cruel and more competitive than ever. Four must train his transfer class harder than ever, because if they don't survive intiation, they will become factionless. First jumper Tris -the under dog- catches Fours eye. She has some unusual beauty and a character - he doesn't treat him like his mentor. Soon they become more than a mentor and student...

Eettiset säännöt kirjailijan ja lukijan välillä

Juuri tänäaamuna sain fanittamani kirjasarjan vimeisen osan luettua ja vähintäänkin pelästytin äitini, kun tulin huoneestani ja sanoin: "Näin ei vain voi tehdä."
Kirjailija oli tehnyt sen yhden ja ainoan asian, jota vihaan: tappanut päähenkilön. Tämä rikkoo kirjailijan/tekijän eettistä sopimusta lukijan/katsojan/käyttäjän välillä, jossa määritelllään, että päähenkilöitä ei tapeta.

Äidinkielen opettajani sanoi joskus luokalleni, että kirjojen kautta elämme satoja elämiä, joita ei koe, jos ei lue.
Nyt minusta tuntuu kuin olisin menettänyt niistä yhden.On omituista tajuta, että en enää voi lukea heidän uusista seikkailuistaan tai rakkauskiemuroistaan, läheltä-piti -tilanteistaan ja maailmoista kaukana ja lähellä. Rakastan fantasiaa ja sci-fiä juuri siksi, että saan olla hetken ajan joku muu, jossain todella kaukana, eri elämässä kuin tässä 2015 vuoden Suomessa.
Pitää mielen virkeänä kun saa matkustaa kuitenkaan liikahtamatta itse mihinkään.


Ehkä olen vähän liian intohimoinen kun kyseeseen tulee kirjat ;)
Kiitos niille, jotka viitsivät lukea tämän vuodatuksen.
PS. Anteeksi, että postauksia on tullut kauhean vähän lähiaikoina, yritän tsempata!

Lokki Joonatan by Richard Bach

Lokki Joonatan on hyvin elämän filosofiaa pursuava lyhyt kirja(?), joka kertoo lokki Joonatan Livingstonesta, oman laumansa outolinnusta, joka ei tyydy vain lentämään lähellä pintaa ja metsästämään kaloja vaan haluaa enemmän.

Lokki Joonatanin intohimo on taitolento, joka haastaa hänet rikkomaan lokkien perinteisiä normeja ja suo hänelle vapauden tunteen, jota hän ei koskaan kokisi jos lentäisi kuin muut.
Sitten lokki parven vanhin karkoittaa Joonatanin kauas pois, eikä saa enää palata.
Kaukana kotoa Joonatan tapaa kaksi lokkia, jotka hohtavat taianomaisesti. Joonatan seuraa heitä kokonaan eri maailmaan, jossa on vain lokkeja, jotka ajattelevat kuin hän ja haluavat oppia taitolentämisen jalon taidon.
Kuluu aikaa ja kun Joonatan on oppinut tarpeeksi, jopa liikkumaan paikasta ja ajasta toiseen, hänet lähetetään takaisin maan päälle opettamaan muita samanlaisia, hyljeksittyjä lokkeja. 

Luin Lokki Joonatanin koska muistin sen olevan entisen äidinkielenopettajani lempikirjoja. Ihmettelin, että miten lokista voi saada kokonaisen kirjan aikaan, joten koulun kirjastossa sen nähtyäni, päätin tarttua sen hienoihin, sinisiin kansiin.
Lokki Joonatan on kovin lyhykäinen kirja, vajaalla 100 sivullaan, joiden seassa on muutamakymmen kokosivun täyttämää kuvaa, jotka kuvaavat hyvin tarinaa.
Kirjan nimi antaa ensimmäisenä kuvan lasten kirjasta, mutta luettuani sen huomasin, että se on hyvin pohtivat, täynnä erilaisia merkityksiä oleva kirja, josta voisi keskustella filosofian tai äidinkielen tunnilla.

in english:
Jonathan Livingston Seagull is very philosophical and short book that tells seagull Jonathan Livingston, his pack oddbird. He don't want to fly near to surface or just hunt fishes, he want's more.
Jonathan the seagulls passion is aerobatics and breaking borders of flying. It gives him feel of freedom that he would never gain if he would fly like other seagulls.
Then the oldest of the seagull pack exile Jonathan far away and order him never to return again.
Far away from home Jonathan meets two seagull who seems to glow magically.
He follows them to place that seems like a heaven, completely other world where everyone wants to learn art of flying.
Time passes and when Jonathan has learned enough, even moving from place to place and to diffrent time, he is sent to back to earth to teach other, abandoned souls.

I read this book because it was my teachers favourite. I wondered how can whole book be about seagull. It is very short book, under 100 pages, 20 pages just pictures. First idea you get while looking the name and cover of this book is childrens story but after I read it, I realized it is very pondering, full of symbols and meanings. This is the kind of book you discuss in your philosophys or mother tongue's class.

Odysseia by Homeros

Kuva: cdon.fi

Jokainen on kuullut Odysseuksen seikkailuista elokuvien tai tv-sarjojen kautta. Oma ensikosketukseni Odysseukseen oli animaatiosarjan kautta. Nyt myöhemmin aikuisiällä sitten luin Odysseian Pentti Saarikosken suomentamana.
Odysseia on tavallaan jatkoa Illias- eepokselle, joka kertoo Troijan sodasta.

Tarina alkaa siitä kun Odysseuksen kotia. Ithakassa kuvaillaan ja kerrotaan hänen vaimonsa, Penelopen ja poikansa, Telemakhoksen ahdingosta. Penelopen kosijat hävyttömästi ryöstävät ja teurastavat Odysseuksen kotia ja karjaa. Telemakhos lähtee salaa selvittämään isänsä kohtaloa.
   Odysseus lähti muutama vuosikymmen sitten Troijaa valloittamaa, joka kesti 10 vuotta, toiset 10 meni kun hän yritti päästä takaisin kotiinsa Ithakaan.
Jumalankaltainen ja älykäs Odysseus joutuu kohtaamaan kykloopeja, jumalia ja hirviöitä, menettämään miehiään, aarteita ja laivoja, ennen kuin hänen jalkansa koskettavat kotirantoja.

Odysseia on ihan jännää luettavaa, mutta koska tarina alkaa "keskeltä", alku on vähän hämmentävä. Kun alusta päästään kaikki tapahtuu aika nopeasti ja wikipedian mukaan, tarinassa kuvaillaan Odysseuksen seikkailua 40 päivän ajalta, mikä aika lailla selittääkin sen.Vaikka Saarikosken käännöksessä teksti ei ole enää runomuodossaan, kieli on ihanan kuvailevaa ja aina paikoin mahtipointista. Itse pidin kovasti, ei kuitenkaan mitään lasten iltasatu materiaalia.


in english:
I bet everyone has heard of Odysseus adventures through movies or tv-shows. My first touch with Odysseus was when I was a child watching animated tv-show about him. Now later on I decided to read Odysseia, translated by Pentti Saarikoski. Odysseia kind of continues where Illias left on (Illias was about Troyan war).
Story begins when Odysseus is heading back to home, Ithaka. In Ithaka Odysseus son and wife, Telemakhos and Penelope, are in distress. Penelopes ruthless suitors are robbing Odysseus home and butchering his stock. Telemakhos leave secretly to find out his fathers destiny.
     Odysseus lef few decades ago to conquer Troy. Troyan war lasted 10 years, another 10 years went when he tried to come back. He had had to face many troubles including cyclops, angry and persistant gods and monsters, lose many of his men, treasures and ships before his feet touches the sand of Ithaka.

Odysseia is pretty neat to read because it starts middle of the story which makes the begining confusing. When you get over the begining everything happens very quickly and according to wikipedia, Odysseus story is told in 40 days (which kind of explains the hurry). Even though in Saarikoski's translation text is not in verse, language is marvellously descriptive and in some points, very pompous.
I liked Odysseia very much even though it's not childrens bedtime story.