Eettiset säännöt kirjailijan ja lukijan välillä

Juuri tänäaamuna sain fanittamani kirjasarjan vimeisen osan luettua ja vähintäänkin pelästytin äitini, kun tulin huoneestani ja sanoin: "Näin ei vain voi tehdä."
Kirjailija oli tehnyt sen yhden ja ainoan asian, jota vihaan: tappanut päähenkilön. Tämä rikkoo kirjailijan/tekijän eettistä sopimusta lukijan/katsojan/käyttäjän välillä, jossa määritelllään, että päähenkilöitä ei tapeta.

Äidinkielen opettajani sanoi joskus luokalleni, että kirjojen kautta elämme satoja elämiä, joita ei koe, jos ei lue.
Nyt minusta tuntuu kuin olisin menettänyt niistä yhden.On omituista tajuta, että en enää voi lukea heidän uusista seikkailuistaan tai rakkauskiemuroistaan, läheltä-piti -tilanteistaan ja maailmoista kaukana ja lähellä. Rakastan fantasiaa ja sci-fiä juuri siksi, että saan olla hetken ajan joku muu, jossain todella kaukana, eri elämässä kuin tässä 2015 vuoden Suomessa.
Pitää mielen virkeänä kun saa matkustaa kuitenkaan liikahtamatta itse mihinkään.


Ehkä olen vähän liian intohimoinen kun kyseeseen tulee kirjat ;)
Kiitos niille, jotka viitsivät lukea tämän vuodatuksen.
PS. Anteeksi, että postauksia on tullut kauhean vähän lähiaikoina, yritän tsempata!

Lokki Joonatan by Richard Bach

Lokki Joonatan on hyvin elämän filosofiaa pursuava lyhyt kirja(?), joka kertoo lokki Joonatan Livingstonesta, oman laumansa outolinnusta, joka ei tyydy vain lentämään lähellä pintaa ja metsästämään kaloja vaan haluaa enemmän.

Lokki Joonatanin intohimo on taitolento, joka haastaa hänet rikkomaan lokkien perinteisiä normeja ja suo hänelle vapauden tunteen, jota hän ei koskaan kokisi jos lentäisi kuin muut.
Sitten lokki parven vanhin karkoittaa Joonatanin kauas pois, eikä saa enää palata.
Kaukana kotoa Joonatan tapaa kaksi lokkia, jotka hohtavat taianomaisesti. Joonatan seuraa heitä kokonaan eri maailmaan, jossa on vain lokkeja, jotka ajattelevat kuin hän ja haluavat oppia taitolentämisen jalon taidon.
Kuluu aikaa ja kun Joonatan on oppinut tarpeeksi, jopa liikkumaan paikasta ja ajasta toiseen, hänet lähetetään takaisin maan päälle opettamaan muita samanlaisia, hyljeksittyjä lokkeja. 

Luin Lokki Joonatanin koska muistin sen olevan entisen äidinkielenopettajani lempikirjoja. Ihmettelin, että miten lokista voi saada kokonaisen kirjan aikaan, joten koulun kirjastossa sen nähtyäni, päätin tarttua sen hienoihin, sinisiin kansiin.
Lokki Joonatan on kovin lyhykäinen kirja, vajaalla 100 sivullaan, joiden seassa on muutamakymmen kokosivun täyttämää kuvaa, jotka kuvaavat hyvin tarinaa.
Kirjan nimi antaa ensimmäisenä kuvan lasten kirjasta, mutta luettuani sen huomasin, että se on hyvin pohtivat, täynnä erilaisia merkityksiä oleva kirja, josta voisi keskustella filosofian tai äidinkielen tunnilla.

in english:
Jonathan Livingston Seagull is very philosophical and short book that tells seagull Jonathan Livingston, his pack oddbird. He don't want to fly near to surface or just hunt fishes, he want's more.
Jonathan the seagulls passion is aerobatics and breaking borders of flying. It gives him feel of freedom that he would never gain if he would fly like other seagulls.
Then the oldest of the seagull pack exile Jonathan far away and order him never to return again.
Far away from home Jonathan meets two seagull who seems to glow magically.
He follows them to place that seems like a heaven, completely other world where everyone wants to learn art of flying.
Time passes and when Jonathan has learned enough, even moving from place to place and to diffrent time, he is sent to back to earth to teach other, abandoned souls.

I read this book because it was my teachers favourite. I wondered how can whole book be about seagull. It is very short book, under 100 pages, 20 pages just pictures. First idea you get while looking the name and cover of this book is childrens story but after I read it, I realized it is very pondering, full of symbols and meanings. This is the kind of book you discuss in your philosophys or mother tongue's class.

Odysseia by Homeros

Kuva: cdon.fi

Jokainen on kuullut Odysseuksen seikkailuista elokuvien tai tv-sarjojen kautta. Oma ensikosketukseni Odysseukseen oli animaatiosarjan kautta. Nyt myöhemmin aikuisiällä sitten luin Odysseian Pentti Saarikosken suomentamana.
Odysseia on tavallaan jatkoa Illias- eepokselle, joka kertoo Troijan sodasta.

Tarina alkaa siitä kun Odysseuksen kotia. Ithakassa kuvaillaan ja kerrotaan hänen vaimonsa, Penelopen ja poikansa, Telemakhoksen ahdingosta. Penelopen kosijat hävyttömästi ryöstävät ja teurastavat Odysseuksen kotia ja karjaa. Telemakhos lähtee salaa selvittämään isänsä kohtaloa.
   Odysseus lähti muutama vuosikymmen sitten Troijaa valloittamaa, joka kesti 10 vuotta, toiset 10 meni kun hän yritti päästä takaisin kotiinsa Ithakaan.
Jumalankaltainen ja älykäs Odysseus joutuu kohtaamaan kykloopeja, jumalia ja hirviöitä, menettämään miehiään, aarteita ja laivoja, ennen kuin hänen jalkansa koskettavat kotirantoja.

Odysseia on ihan jännää luettavaa, mutta koska tarina alkaa "keskeltä", alku on vähän hämmentävä. Kun alusta päästään kaikki tapahtuu aika nopeasti ja wikipedian mukaan, tarinassa kuvaillaan Odysseuksen seikkailua 40 päivän ajalta, mikä aika lailla selittääkin sen.Vaikka Saarikosken käännöksessä teksti ei ole enää runomuodossaan, kieli on ihanan kuvailevaa ja aina paikoin mahtipointista. Itse pidin kovasti, ei kuitenkaan mitään lasten iltasatu materiaalia.


in english:
I bet everyone has heard of Odysseus adventures through movies or tv-shows. My first touch with Odysseus was when I was a child watching animated tv-show about him. Now later on I decided to read Odysseia, translated by Pentti Saarikoski. Odysseia kind of continues where Illias left on (Illias was about Troyan war).
Story begins when Odysseus is heading back to home, Ithaka. In Ithaka Odysseus son and wife, Telemakhos and Penelope, are in distress. Penelopes ruthless suitors are robbing Odysseus home and butchering his stock. Telemakhos leave secretly to find out his fathers destiny.
     Odysseus lef few decades ago to conquer Troy. Troyan war lasted 10 years, another 10 years went when he tried to come back. He had had to face many troubles including cyclops, angry and persistant gods and monsters, lose many of his men, treasures and ships before his feet touches the sand of Ithaka.

Odysseia is pretty neat to read because it starts middle of the story which makes the begining confusing. When you get over the begining everything happens very quickly and according to wikipedia, Odysseus story is told in 40 days (which kind of explains the hurry). Even though in Saarikoski's translation text is not in verse, language is marvellously descriptive and in some points, very pompous.
I liked Odysseia very much even though it's not childrens bedtime story.