Näytetään tekstit, joissa on tunniste mustaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mustaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Varasto by Arto Salminen

Okei, tämä on kieltämättä häröin ja erikoisin kirja, jonka olen vähään aikaan lukenut. Tässä 1998 vuonna julkaistussa teoksessa päähenkilönä on maalikaupan varastomies Rousku ja hänen toistaan erikoisemmat työtoverinsa.
VAROITUS! Kielen käyttö raakaa, herkkäsilmäiset sulkekaa silmänne.

Rousku syö seisaaltaan ja kusee istualteen, sellainen mies hän on.
Hän ja Raninen työskentelevät päivät maalikaupan varastomiehinä, heittävät tikkaa ja puhkovat maalipurkkeja ja kettuilevat asiakkaille, että pomolle. Kahvitauoilla Rousku härnää maalimyyjä Karitaa ja viikonloppuisin sitten panee häntä. Hän myös myy vanhalle kommunistille rakennustarvikkeita tiskin alta.

Kaikki menee ihan joutuisasti kunnes Karita tulee raskaaksi ja pomo huomaa hävikin varastossa. Rousku on nyt kusessa: lapsi on tuloillaan eikä hänellä ole varaa menettää työpaikkaansa.
Epäilysten kohdistuessa Rouskun työkaveriin, Raniseen hänellä ei ole mitään aikomuksia oikaista näitä epäilyksiä. Raninen, joka on Rouskun tavoin laiska ja saamaton työntekijä, saa potkut ja joutuu oitis mieron tielle.
Rousku jatkaa niin kuin ennenkin.

Varasto on lyhykäisyydessään mustaa huumoria pursuileva kirja, joka on täysin lakaissut kaiken hienotunteisuuden sängyn alle. Kirja sijoittuu 90-luvun lama-aikaan, joten kirjaa voi pitää hyvinkin ajankohtaisena vaikka sen ilmestymisestä on jo 17 vuotta. 
Hahmot ovat hullunkurisia, varsinkin kommunisti Jylhäkorpi, joka paasaa työväenluokan aatteista, samalla istuen Alvar Aallon Pallotuolissa design asunnossaan.
Kirjasta on tehty myös elokuva, joka on siistitty versio kirjasta.

Ps. Anteeksi, että kesti julkaista tämä :) Kesätyöt ovat vähän veroittaneet aikaani.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Maailman kaikkeuden huonoin elokuva by Jesse Andrews

Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa. Ollut hirveä kiire kaiken kanssa, mutta nyt sain taas yhden luettua!

Maailman kaikkeuden huonoin elokuva on täysi vastakohta John Greenin Tähtiin Kirjoitetulle Virheelle.
Kirjaan ei kuulu elämän suuria kysymyksiä tai kaunista rakkaustarinaa.
Kirja on rakennettu mustan huumorin ja häröjen vitsien varaan, joka toimii tämän tyyppisessä tarinassa.

Gregin tavoite on olla herättämättä huomiota. Lutvia lukio läpi niin ettei kuulu yhteenkään ryhmään, mutta on heidän kanssaan väleissä. Ehdoton sääntö on, älä ole kenenkään paras kaveri. Gregin vapaa -aika kuluu Earlin kanssa surkeita ja ala-arvoisia elokuvia tehden, joita kukaan muu ei saa nähdä. Earl on sekopää, jonka perhe vielä sekopäisempi. Yksi Earlin veljistä on siittänyt tenavan, on erittäin väkivaltainen ja jengiläinen vain 13 ikävuoden iässä, äiti juo ja pyörii deittisivustoilla, eikä kaksi muuta veljestä ole sen parempia. Eikä Earl suinkaan ole paras kaveri, pikemminkin työtoveri.
Greg on suhtkot tyytyväinen elämäänsä, kunnes hänen äitinsä tulee hänen huoneeseensa ja ilmoittaa, että yksi hänen entisistä heiloistaan, Rachel, on sairastunut leukemiaan ja Gregin on herätettävä ystävyys tytön kanssa jälleen eloon.

Tuttavuus Racheliin myös koulussa saattaa Gregin pisteeseen, jolloin hän "kuuluu" jonnekin, josta seuraa hänelle ongelmia. Kun Rachel luovuttaa taistelussaan leukemiaa vastaan, yrittää Greg ja Earl piristää häntä heidän tekemillään elokuvillaan ja pian he jo väsäävät elokuvaa Rachelista.
Mutta kun Rachelin äiti näkee elokuvan ja antaa sen koulun rehtorille, alkaa probleemia syntyä...

Maailman kaikkeuden huonoin elokuva on kevyttä luettavaa, joka on täynnä mustaa huumoria ja rivoa kielenkäyttöä. Pahempaa varmaan kuulee televisiostakin jo mutta ei ehkä perheen pienemmille :). Vaatii myös tietynlaista huumorintajua, että tajuaa kirjassa olevat vitsit, joten jakaa varmaan senkin osalta mielipiteitä.