Törmäsin tähän kirjaan kirjaston poistomyynnissä, mistä löytää aika usein aarteita.
Shizukon tytär on kasvukertomus Yuki nimisestä tytöstä, joka hyvin nuorena menettää äitinsä ja joutuu elämään isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa.
Shizuko on perheestään huolehtiva ja erityisesti tytärtään Yukia rakastava äiti, joka tapasi aviomiehensä ja Yukin isän sairaalassa työskennellessään hoitajana. Melkein jo kirjan alussa Shizuko tekee itsemurhan ja tulee tyttärensä Yukin löytämäksi.
Yuki muuttuu iloisesta ja hyväntuulisesta juoksijan alusta hiljaiseksi ja pidättyväiseksi tytöksi, joka ei enää usko rakkauteen.
Jonkin aikaa Yuki viettää aikaansa tätinsä Ayan (äidin puolelta) luonna, jossa asiat tuntuvat helpommilta.
Vuosi sen jälkeen kun hänen äitinsä on haudattu, hänen isänsä menee uusiin naimisiin sihteerinsä kanssa, jonka kanssa oli jo ollut kauan ennen Shizukon kuolemaa. Yukin ja hänen äitipuolensa kanssa asiat eivät suju alkuunkaan; äitipuoli ei mainitse halaistua sanaakaan Shizukosta ja mielellään heittäisi kaiken tämän jäämistöön roskiin. Hän ei välitä Yukista, jota kaikki sanovat älykkääksi, mutta äitipuoli pitää lähinnä omituisena ja suunnitelmia hautovana teininä.
Isästä ei ole puolustamaan tytärtään vaan mukailee vaimonsa käskyjä ja toiveita.
Yukin päivät sujuvat koulunkäynnissä ja harjoituksissa. Kaiken muun ajan hän viettää huoneessaan muistellen edesmennyttä äitiään.
Juokseminen ja yleisurheilu, jossa Yuki on hyvin menestyvä tuo hänen elämäänsä jonkinlaista lohtua.
Heti lukion jälkeen Yuki menee yliopistoon Nagasakiin, mahdollisimman kauas kotoa. Siellä häneen valaa uskoa koulukaveri Isamu, josta tulee Yukille enemmän kuin ystävä.
Kirjassa käydään läpi seitsemän vuotta Yukin elämästä 1969 vuodesta 1976 vuoteen ja seurataan myös kaikkia muita keskeisiä hahmoja, kuten isoäiti Masaa ja isoisä Takeota.
Shizukon tytär on todella todenmukainen kasvutarina ja se kuvastaa hyvin japanilaista kansanluonnetta, johon kuuluu tietynlainen jurous, vanhempien kunnioittaminen, pidättyväisyys ja massaan sulautuvaisuus.
Jossain määrin me suomalaiset voimme samaistua japanilaiseen yhteiskuntaan ja sen luonteeseen, siksi tämä kirja on suomalaiselle oivaa lukemista.
Kirja on ajaton, kaiken ikäisille sopiva kertomus. Teksti on sujuvaa ja kaunista, se kuvaa aina kertojansa tarinaa ja tunteita hyvin.
Plussaa kirja saa selityksistä lopussa, joissa selitetään esim. japanilainen kouluvuosi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti