keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Häräntappoase by Anna-Leena Härkönen

Luultavasti jokainen, ainakin 80- ja 90-luvuilla syntynyt nuori ja aikuinen tietävät kyseisen kirjan. Se on jo pitkään ollut nuorten suosikki ja nyt minäkin innostuin lukemaan sen.
Kyseessä on Anna-Leena Härkösen esikoisteos, joka julkaistiin jo ensimmäisen kerran 1984.

Kirjan päähenkilö on Alpo "Allu" Korva, joka pakotettuna joutuu lähtemään kokonaiseksi kuukaudeksi kesälomalla maalle auttamaan maataloustöissä äitinsä sukulaisia.

Allu on juuri peruskoulunsa suorittanut poika, jonka piti viettää ihanainen heinäkuu
kaverinsa Taalan kanssa Tukholmassa Taalan serkkujen pizzeriassa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti ja äiti määräsi hänet Torvenkylään maataloustöihin. Mikään ei voisi murrosiässä olevaa Allua vähempää kiinnostaa kuin heinänleikkuu jossain kaukana sivistyksestä.
Torvenkylässä häntä odottaa serkkupoika Pasi Rutanen ja muu Takkisen porukka.
Elämä maalla on hyvin erilaista kuin kotona Vaasassa, jossa tupakkaa voi polttaa suhtkot avoimesti, ei tarvitse välittää juoruakoista.
Tupakanostoreissulla Allu tapaa mustahiuksisen, nököhampaisen ja rimppakinttuisen Kertun, johon ihastuu heti ensitapaamisella. Kerttu ei ole kuin muut tytöt. Ajan kuluessa he alkavat viettää vielä enemmän aikaa piilossa Kertun äiti Annin valvovalta silmältä.
Allu ja Kerttu kokevat läheisyyttä, jollaista eivät ennen ole saaneet kokea. Ensikertoja ja hölmöilyä.
Tulee kuitenkin aika kun Allun on palattava Vaasaan ja nuorten tiet eroavat.

Arvostelu osuudet on aina vaikeita. Varsinkin tällä kertaa :D

Allu on siis aika tyypillinen murrosikäinen poika. Hänestä saa kapinallisen kuvan jo kirjan alussa, mutta tulee lisää syvyyttä kirjan edetessä. Vähän monimutkainen hahmo.
Kerttu taas on vähän kummallinen tapaus; kun muilla on haaveena ulkomaat ja oma yritys, tahtoo hän olla "Viimeinen Viihdyttäjä". Kertusta ei oikein saa selkeää kuvaa koko kirjan aikana. Tulee vain mieleen sekopäinen maalaistyttö, joka lapsena näki pulskia pikku ukkoja leijailemassa ympärillään.
Paikoin vähän sekavaa, mutta ottaen huomioon että Härkönen  kirjoitti tämän 17 vuotiaana, on suoritus hyvä.

En ihan suosittele perheen pienimmille, suunnilleen 14 vuotiaista ylöspäin. Teksti on aika siivoa suurimman osan aikaa, joitain kohtauksia kuitenkin on mitä ei ehkä nuorempien kannata lukea (tai sitten olen vain vanhan aikainen...). Sukupuolesta riippumatta sopiva kaikille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti