An abundance of Katherines by John Green

1,5 kirjaa vailla, olen lukenut kaikki tähän mennessä John Greeniltä ilmestyneet nuorten kirjat ja tässä tulee taas yksi :D Viimeistään nyt tiedätte kuka kirjailija on tällä hetkellä lähellä sydäntäni...



On kesäloma juuri ennen yliopistoa, jonne Colin ihmelapsi, vain odottaa koulua. Colinin vanhemmat rohkaisivat ja treenasivat aina lapsesta nykypäivään asti poikaansa, jonka tavoite on tulla neroksi. Hän on haka anagrammeissa sen lisäksi, että on fiksu.
 Mutta ei siinä kaikki, Colinilla on yksi erikoisuus: hän deittailee vain tyttöjä, joiden nimi on Katherine, täsmälleen näin kirjoitettuna. Tähän mennessä Katherineja on kertynyt 19 kappaletta ja jokaikinen on kävellyt hänen sydämensä yli ja vielä hyppinyt julmasti sen päällä.

19 :sta Katherinen jätettyä Colinin, joka jälleen on murtunut, päättää hän ja hänen "laiska" arabi ystävänsä Hassan lähteä roadtripille kohti tuntematonta.
Ajaessaan he näkevät kyltin Arkkiherttua Franz Ferndinadin, Itävalta-Unkarilainen herttuan jonka kuolema aloitti I maailmansodan, hautapaikalle. Jo pelkästään uteliaisuus siitä mitä Arkkiherttua, jonka ruumiin pitäisi olla Itävallassa tekee pikku paikassa nimeltä Gutshot? Hautapaikalla he tapaavat Lindsey Lee Wellsin ja pian Hollis, Lindseyn äiti onkin palkannut heidät haastattelemaan Gutshotin väkeä ja keräämään paikallishistoriaa.
Pian Colinin tunteet Lindseytä kohtaan, joka jo deittailee TOC :ia (Toinen Colin) ja saa ajatuksen Teoreemasta, joka ennustaisi jokaisen parisuhteen tulevaisuuden.
Noh, tämä on tyypillistä Greeniä; päähenkilö on vähän epäsosiaalinen nörtti, jonka rakkauselämä on pahasti kurallaan ja kaverinaan ylipainoinen kaveri. Vaikka minulla kesti ikuisuus lukea tämä, niin ihan kunnollista luettavaa vaikka alku olikin tylsä kunnes he tulivat Gutshotiin. Kaikki matemaattiset kaaviot sun muut oli kivaa extraa vaikken suurimmasta osasta mitään ymmärtänytkään.

in english:
It's summer vacation before university and Colin, a child prodigy, is just waiting for school to start. His parents have encouraged and trained him to become genious. He is good with anagrams and despite being very smart he has one pecculiar afection: he dates only girls whose name is Katherine. Now he have dated 19 Katherines and every one of them has dumpped him.
When n. 19 Katherine dumps him, leaving Colin devasted, his lazy arabian friend Hassan decides they go to roadtrip.
While driving and crying Colin sees a sign of Duke Franz Ferdinads grave, a prince whose death led to first World War. Out of curiosity they end up in Gutshot and meet Lindsey Lee Wells and before they even realize it, her mother has hired them for a job: they will help Lindsey to gather local history. While idling around, feelings towards Lindsey starts to appear and a thought of Teorem: teorem that could foretell relationships future.

Well, this is typical for John Green; main character who is unsocial nerd whose lovelife is really messed up and a obesse friend. Even though it took forever for me to read this, it's intresting when you get over a boring start. All the mathematic calculations and form are nice extra.

Varjopuutarha by Maria Autio

Kuva: sininenlinna.blogspot.fi

Tänä vuonna ilmestynyt uutuus-kirja on todella vaikuttava.

Lukio ikäisellä Pihlalla lievänlaatuinen autismi, mutta jo se erottaa hänet muista. Koulussa hän hengailee muutaman tytön kanssa, mutta ei varsinaisesti tunne kuuluvansa porukkaan. Ainoa lohtu tässä kaikessa on barokkipuutarha koulun takana ja salaperäinen Kronos, jolle hän kirjoittelee.
Ala-aste ei ollut Pihlalle miellyttävää aikaa, jolloin hänet eristettiin muusta luokasta oppimisvaikeuksien vuoksi. Silloin hän myös tapasi ensimmäisen kerran omistushaluisen ja sijaisperheestä toiseen vaihtaneen Mitjan.
Mitja ilmestyy uudestaan Pihlan elämään kun hän ja hänen kaverinsa valtaavat ja roskaavat Pihlan tutun ja turvallisen barokkipuutarhan ja varjot alkavat kerääntyä jälleen Pihlan ylle.
Teinitytön elämää hankaloittavat Mitjan lisäksi sisarukset, jotka eivät aina ole samalla sivulla hänen kanssaan ja äiti, joka masentuu työpaikkakiusaamisesta sängynpohjalle asti.
Nyt on vuorostaan Pihlan vuoro auttaa äitä.


Varjopuutarha on hyvin realistinen, muttei raskasta luettavaa. Se käsittelee hienosti autistisen nuoren lapsuutta ja nuoruutta, kun ympärillä kaikki on "hälinää" ja on asioita, joita ei ymmärrä ja mitä sitten kun poiketaan tutusta ja turvallisesta. Kehotan todella lukemaan, hyvä suomalainen kirja minkä ikäiselle lukijalle.

Häräntappoase by Anna-Leena Härkönen

Luultavasti jokainen, ainakin 80- ja 90-luvuilla syntynyt nuori ja aikuinen tietävät kyseisen kirjan. Se on jo pitkään ollut nuorten suosikki ja nyt minäkin innostuin lukemaan sen.
Kyseessä on Anna-Leena Härkösen esikoisteos, joka julkaistiin jo ensimmäisen kerran 1984.

Kirjan päähenkilö on Alpo "Allu" Korva, joka pakotettuna joutuu lähtemään kokonaiseksi kuukaudeksi kesälomalla maalle auttamaan maataloustöissä äitinsä sukulaisia.

Allu on juuri peruskoulunsa suorittanut poika, jonka piti viettää ihanainen heinäkuu
kaverinsa Taalan kanssa Tukholmassa Taalan serkkujen pizzeriassa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti ja äiti määräsi hänet Torvenkylään maataloustöihin. Mikään ei voisi murrosiässä olevaa Allua vähempää kiinnostaa kuin heinänleikkuu jossain kaukana sivistyksestä.
Torvenkylässä häntä odottaa serkkupoika Pasi Rutanen ja muu Takkisen porukka.
Elämä maalla on hyvin erilaista kuin kotona Vaasassa, jossa tupakkaa voi polttaa suhtkot avoimesti, ei tarvitse välittää juoruakoista.
Tupakanostoreissulla Allu tapaa mustahiuksisen, nököhampaisen ja rimppakinttuisen Kertun, johon ihastuu heti ensitapaamisella. Kerttu ei ole kuin muut tytöt. Ajan kuluessa he alkavat viettää vielä enemmän aikaa piilossa Kertun äiti Annin valvovalta silmältä.
Allu ja Kerttu kokevat läheisyyttä, jollaista eivät ennen ole saaneet kokea. Ensikertoja ja hölmöilyä.
Tulee kuitenkin aika kun Allun on palattava Vaasaan ja nuorten tiet eroavat.

Arvostelu osuudet on aina vaikeita. Varsinkin tällä kertaa :D

Allu on siis aika tyypillinen murrosikäinen poika. Hänestä saa kapinallisen kuvan jo kirjan alussa, mutta tulee lisää syvyyttä kirjan edetessä. Vähän monimutkainen hahmo.
Kerttu taas on vähän kummallinen tapaus; kun muilla on haaveena ulkomaat ja oma yritys, tahtoo hän olla "Viimeinen Viihdyttäjä". Kertusta ei oikein saa selkeää kuvaa koko kirjan aikana. Tulee vain mieleen sekopäinen maalaistyttö, joka lapsena näki pulskia pikku ukkoja leijailemassa ympärillään.
Paikoin vähän sekavaa, mutta ottaen huomioon että Härkönen  kirjoitti tämän 17 vuotiaana, on suoritus hyvä.

En ihan suosittele perheen pienimmille, suunnilleen 14 vuotiaista ylöspäin. Teksti on aika siivoa suurimman osan aikaa, joitain kohtauksia kuitenkin on mitä ei ehkä nuorempien kannata lukea (tai sitten olen vain vanhan aikainen...). Sukupuolesta riippumatta sopiva kaikille.

Shizukon tytär by Kyoko Mori

Törmäsin tähän kirjaan kirjaston poistomyynnissä, mistä löytää aika usein aarteita.
Shizukon tytär on kasvukertomus Yuki nimisestä tytöstä, joka hyvin nuorena menettää äitinsä ja joutuu elämään isänsä ja tämän uuden vaimon kanssa.

Shizuko on perheestään huolehtiva ja erityisesti tytärtään Yukia rakastava äiti, joka tapasi aviomiehensä ja Yukin isän sairaalassa työskennellessään hoitajana. Melkein jo kirjan alussa Shizuko tekee itsemurhan ja tulee tyttärensä Yukin löytämäksi.
Yuki muuttuu iloisesta ja hyväntuulisesta juoksijan alusta hiljaiseksi ja pidättyväiseksi tytöksi, joka ei enää usko rakkauteen.
Jonkin aikaa Yuki viettää aikaansa tätinsä Ayan (äidin puolelta) luonna, jossa asiat tuntuvat helpommilta.

Vuosi sen jälkeen kun hänen äitinsä on haudattu, hänen isänsä menee uusiin naimisiin sihteerinsä kanssa, jonka kanssa oli jo ollut kauan ennen Shizukon kuolemaa. Yukin ja hänen äitipuolensa kanssa asiat eivät suju alkuunkaan; äitipuoli ei mainitse halaistua sanaakaan Shizukosta ja mielellään heittäisi kaiken tämän jäämistöön roskiin. Hän ei välitä Yukista, jota kaikki sanovat älykkääksi, mutta äitipuoli pitää lähinnä omituisena ja suunnitelmia hautovana teininä.
Isästä ei ole puolustamaan tytärtään vaan mukailee vaimonsa käskyjä ja toiveita.

Yukin päivät sujuvat koulunkäynnissä ja harjoituksissa. Kaiken muun ajan hän viettää huoneessaan muistellen edesmennyttä äitiään.
Juokseminen ja yleisurheilu, jossa Yuki on hyvin menestyvä tuo hänen elämäänsä jonkinlaista lohtua.
Heti lukion jälkeen Yuki menee yliopistoon Nagasakiin, mahdollisimman kauas kotoa. Siellä häneen valaa uskoa koulukaveri Isamu, josta tulee Yukille enemmän kuin ystävä.

Kirjassa käydään läpi seitsemän vuotta Yukin elämästä 1969 vuodesta 1976 vuoteen ja seurataan myös kaikkia muita keskeisiä hahmoja, kuten isoäiti Masaa ja isoisä Takeota.
Shizukon tytär on todella todenmukainen kasvutarina ja se kuvastaa hyvin japanilaista kansanluonnetta, johon kuuluu tietynlainen jurous, vanhempien kunnioittaminen, pidättyväisyys ja massaan sulautuvaisuus.

Jossain määrin me suomalaiset voimme samaistua japanilaiseen yhteiskuntaan ja sen luonteeseen, siksi tämä kirja on suomalaiselle oivaa lukemista.
Kirja on ajaton, kaiken ikäisille sopiva kertomus. Teksti on sujuvaa ja kaunista, se kuvaa aina kertojansa tarinaa ja tunteita hyvin.

Plussaa kirja saa selityksistä lopussa, joissa selitetään esim. japanilainen kouluvuosi